Erasmus-vaihdossa Palenciassa

Kulttuurieroja trumpetistin, lyömäsoittajan sekä viulistin perspektiivistä

Muilta reissussa olevilta on päästy kuulemaan matkamme tapahtumista, joten me puolestaan halusimme ottaa kantaa kulttuurieroihin suomalaisen ja espanjalaisen konservatorion välillä.

Espanjan Palencian konservatoriossa on rento tunnelma. Kun astuu soittotunnille, ilmapiiri on kotoisa. Soittotuntien aikana on saatu monia erilaisia ja hyödyllisiä ohjeita ja neuvoja, joiden esitystavat ovat olleet meille usein uusia. On kuitenkin arvokasta päästä osaksi opetusta, joka poikkeaa itselle tutusta. Opettajat ottavat työnsä rennosti eivätkä aina ehkä täysin keskity oppilaaseen. Luokkahuoneisiin saattaa kesken tunnin ilmestyä tuntemattomia vieraita tai opettaja saattaa puhua puhelimeen oppilaan soittamisen aikana. Suomalaiselle tämä tuntuu varsin vieraalta. Opettaja saattaa jäädä juttelemaan tunnin ulkopuolisille tai oppilaille täysin tuntiin liittymättömistä asioista, mutta toisaalta soittotunnit ovat täällä usein pidempiä kuin Suomessa. Opettajat ovat hyvin vaihtelevan ikäisiä ja sen huomaa myös käytöksestä ja opetustavoista, silti suurin osa opettajista on erittäin ystävällisiä, avoimia ja taidokkaita.

Aiemmin sivuttiin jo oppilaan ja opettajan välistä suhdetta, joka on täällä erilainen kuin Suomessa. Opettajalla ja oppilaalla on täällä paljon läheisempi ja rennompi suhde verrattuna Suomeen. Saatetaan esimerkiksi puhua todella henkilökohtaisistakin asioista, ja suhde on jopa enemmän kaverillinen.

Opetuksen tavoitteellisuus on vaihtelevaa, koska opettajat saattavat usein opettaa koulussa vain lyhyitä jaksoja, esimerkiksi vuoden tai parin ajan. Oppilaiden motivaatio voi myös kärsiä opettajien vaihtuvuuden takia, mikä voi valitettavasti viedä opetuksesta päämääräisyyden tunnetta. Tämä voikin olla osasyy siihen, miten oppilaat näkevät konservatorion jälkeiset musiikkiopinnot.

Kuvissa 1. Lyömäsoitinluokan tunnelmia 2. Ilona (vas.), Peppiina ja Kaari konsertin jälkeisissä fiiliksissä 3. Monumento a la Universidad, munkkipatsas konservatorion vieressä

Täällä musiikkiopinnot muodostuvat eri tavalla kuin Suomessa. Konservatorion opinnot kestävät keskimäärin n. 10 vuotta, joista 6 vuotta ovat alkeistason ja keskitason opintoja ja 4 vuotta "professional" eli ammattiopintoja. Konservatoriolla opiskellaan normaalin koulun ohella, ja oppilaat saattavat viettää koulun jälkeen koko illan konservatoriolla teoria- ja soittotunneilla. Joissain kouluissa musiikinopinnot on integroitu muuhun opetukseen, mutta se on harvinaista. Konservatoriolta valmistumisen jälkeen voi hakea korkeamman tason musiikkioppilaitokseen, "superior"-opintoihin, jotka vastaavat Suomessa AMK tai yliopistotutkintoa. Näitä oppilaitoksia on Espanjassa vain muutamia, suunnilleen yksi jokaisessa maakunnassa. Myös pelkällä normaalin konservatorion tutkinnolla voi opettaa joissain kouluissa musiikkia. Korkeammalle asteelle musiikkiopinnoissa hakeutuminen on kuitenkin paljon harvinaisempaa kuin Suomessa, ja täällä monet eivät usko musiikin olevan järkevä ammatti. Suomessa kuitenkin suurin osa toisen asteen musiikin opiskelijoista hakeutuu vielä konservatorion jälkeen korkeakouluun.

Englannin kielen osaamisessa on paljon eroja. Vaikka espanjalaisissa kouluissa opetetaan englantia, kieltä ei uskalleta käyttää tai sen taito ei ole kovin vahva. Tämä luultavasti johtuu siitä, että esimerkiksi Palenciassa, joka on melko pieni kaupunki, ihmiset eivät vain kuule tai joudu käyttämään englantia. Muun muassa kaikki ohjelmat on dubattu espanjaksi. Soitonopettajat ja ylipäätään aikuiset puhuvat kokemuksemme mukaan englantia vaihtelevasti; jotkut taitavat kieltä hyvin ja toiset eivät osaa sitä juuri ollenkaan.

Kosketuskulttuuri on täysin erilainen kuin Suomessa. Tämä olikin toisaalta odotettavissa, mutta se osasi silti yllättää. Soitonopettaja saattaa koskettaa oppilasta esimerkiksi demonstroidakseen jotakin tekniikkaa, sen enempiä kyselemättä. Se toisaalta myös voi auttaa opettajia selittämään erilaisia soittoon liittyviä seikkoja, jos yhteinen kieli ei ole niin vahva. Kosketuskulttuuriin on ollut mielenkiintoista tutustua sen erilaisuuden vuoksi, sillä se on yleisestikin monimuotoisempaa kuin Suomessa.

Aikataulutus on myös aivan toista luokkaa. Paikalle saatetaan ilmaantua paljonkin myöhässä, eikä se ole kenenkään mielestä outoa tai turhauttavaa (paitsi suomalaisille, jotka tulevat yleensä etuajassa). Koko päivärytmi on myös Espanjassa erilainen, esimerkiksi lounasta on tavanomaista syödä vasta klo 14.00-15.30 välillä. Palenciassa monet ruokapaikat menevät kiinni suomalaisten tavalliseen päivällisaikaan. Monet paikat ovat neljästä eteenpäin suljettuja ja aukeavat uudelleen vasta illemmalla. Ruokakaupat menevät iltaisin myös aikaisin kiinni, sillä monet sulkevat ovensa jo yhdeksän tai puoli kymmenen aikaan.

Kokonaisuudessaan reissu on ollut upea, ja espanjalaiseen kulttuuriin tutustuminen on ollut arvokas ja ihana kokemus! :)

Terkuin Peppiina, Kaari ja Ilona

Kuvissa: 1. Maisemia katselemassa Cristo Del Oterolle kiivettäessä, 2. Palencian konservatorion etupiha

Aaron ja Joonan terveiset Burgosista:

Palencia on kiehtova paikka. Kadut ovat hyvin kapeita Suomen/Tampereen katuihin verratuna. Palenciassa on todella paljon kerrostaloja ja muutenkin kaupunki on aika kompakti. Täällä löytää helposti paikasta toiseen eikä ravintoloista ole pulaa. Yksi ongelma niissä kuitekin on. Espanjassa useimmat ravintolat ja kahvilat sulkevat neljän maissa ja aukeavat uudestaan alkuillasta. Sää on ollut Palenciassa hyvin mukava. Tänään ma 2.12. satoi aamulla vähän vettä mutta muuten on ollut joko pilvistä tai puolipilvistä/aurinkoista. Palencian läpi kulkee rautatie Leónista Madridiin. Rautatie jakaa Palencian abauttiarallaa tasan kahtia, joista molemmissa on melko erilainen arkkitehtuuri. Palencian pohjoisosassa sijaitsee myös 21 metrinen Cristo del Otero -niminen Kristuspatsas. Patsaalla käytiin torstaina 28.11. Patsaalta oli upeat näköalat ja 5G-nettiä jakava patsas itsessään oli todella siisti.

Kuvissa 1. Aukio Palenciassa, 2. Burgosin katedraali, 3. Burgosin katedraali 

Joona: Ensimmäinen pianotuntini pidettiin keskiviikkona klo 11.00, ja opettajani oli Mariano Miguel. Hän puhui englantia aika hyvin, ja oli muutenkin mukava. Sain häneltä erilaisia näkökulmia muun muassa pedaalin käytöstä ja korukuvioiden soittamisesta Chopinin kolmannessa balladissa. Mielestäni minun soittotuntini oli todella hyödyllinen ja silmiä avaava.

Aaro: Minulla oli ensimmäinen soittotunti torstaina 28.11. aamupäivällä. Opettajani oli Suren Danelyan. Suren vaikutti todella hyvältä opettajalta. Hän ei kauheasti puhunut englantia, mutta kumminkin ihan riittävästi ymmärtääksemme asioiden pääpointit. Hän kertoi ihan hyviäkin vinkkejä muun muassa asteikkojen soittamiseen ja jousen käyttöön. Minulla ja Ilonalla oli samaan aikaan soittotunnit eli vähän kuin yhteinen luokkatunti. Ensin oli Ilonan vuoro ja minun vuoroni oli kuunnella. Soittotunnilla Suren puhui aika paljon samoista asioista kuin mitä omilla tunneilla Tampereella. Kaiken kaikkiaan soittotunti Surenin kanssa oli mukava ja kiinnostava, ja hyvin erilainen kuin mihin olen Suomessa tottunut.

Perjantaina 29.11 kävimme Palencian katedraalissa, Catedral de San Antolín. Katedraali sijaitsee korttelissa, josta voi nähdä rakennuksen kokonaisuudessaan. Korttelissa oli myös muitakin hienoja rakennuksia ja patsaita. Katedraalin sisäpihaa ympäröivässä rakennuksessa oli pieni taidenäyttely, johon pääsy oli vapaa. Siellä oli maalauksia, mielenkiintoisia esineitä ja puu, joka oli tehty tietokoneen osista. Katedraalin päärakennus oli valtava, se näytti sisältä suuremmalta kuin miltä se näytti ulkopuolelta. Katto ja seinät olivat korkeat, ja ne olivat täynnä pieniä koristeita. Katedraalissa oli monta pientä huonetta – melkein jokaisessa oli hyvin yksityiskohtaisesti koristeltu alttari ja muita esineitä. Silloin kun me vierailimme katedraalissa, sisällä soitettiin kaiuttimista kuoromusiikkia, joka loi hienon tunnelman. Katedraalin kellarissa oli katakombeja, mutta ne olivat hyvin pieniä.

Päätettiin käydä sunnutaina 1.12. viereisessä kaupungissa Burgosissa. Käveltiin Burgosin rautatieasemalta keskustaan ja käytiin syömässä keskustassa sijaitsevassa kiinalaisessa ravintolassa. Burgosissa oli suurimmaksi osaksi pelkkiä korkeita kerrostaloja ja muita rakennuksia ja muutenkin Burgos vaikutti suurkaupungilta Palenciaan verrattuna. Burgosissa käytiin katsomassa myös Burgosin katedraalia. Katedraali oli ehkä ulkopuolelta hienompi kuin Palencian katedraali ja sisältä ainakin yhtä kaunis. Burgosin katedraalissa oli mahtavia, korkeita ja pyöreitä sisäkattoja, jotka oli myös koristeltu huolellisesti. Siellä oli enemmän ihmisiä vierailemassa verrattuna Palencian katedraaliin, ja siellä oli reitti merkitty tarkemmin. Siellä tuntui olevan pienempi päärakennus kuin Palenciassa, mutta siellä oli sen sijaan paljon muutakin. Siellä oli muutama huone, joissa oli vain maalauksia ja uskonnollisia esineitä, ja yhdessä kohdassa löysimme pienoismallin koko katedraalista. Reitin lopussa oli myös matkamuistokauppa!

Kuvissa 1. Burgosin katedraalin pienoismalli, 2. – 3. Palencian katedraali 

Perjantaina 29.11 kävimme Palencian katedraalissa, Catedral de San Antolín. Katedraali sijaitsee korttelissa, josta voi nähdä rakennuksen kokonaisuudessaan. Korttelissa oli myös muitakin hienoja rakennuksia ja patsaita. Katedraalin sisäpihaa ympäröivässä rakennuksessa oli pieni taidenäyttely, johon pääsy oli vapaa. Siellä oli maalauksia, mielenkiintoisia esineitä ja puu, joka oli tehty tietokoneen osista. Katedraalin päärakennus oli valtava, se näytti sisältä suuremmalta kuin miltä se näytti ulkopuolelta. Katto ja seinät olivat korkeat, ja ne olivat täynnä pieniä koristeita. Katedraalissa oli monta pientä huonetta – melkein jokaisessa oli hyvin yksityiskohtaisesti koristeltu alttari ja muita esineitä. Silloin kun me vierailimme katedraalissa, sisällä soitettiin kuoromusiikkia kaiuttimista, joka loi hienon tunnelman. Katedraalin kellarissa oli katakombit, mutta ne olivat hyvin pienet.

Päätettiin käydä sunnutaina 1.12. viereisessä kaupungissa Burgosissa. Käveltiin Burgosin rautatieasemalta keskustaan ja käytiin syömässä keskustassa sijaitsevassa kiinalaisessa ravintolassa. Burgosissa oli suurimmaksi osaksi pelkkiä korkeita kerrostaloja ja muita rakennuksia ja muutenkin Burgos vaikutti suurkaupungilta Palenciaan verrattuna. Burgosissa käytiin katsomassa myös Burgosin katedraalia. Katedraali oli ehkä ulkopuolelta hienompi kuin Palencian katedraali ja sisältä ainakin yhtä kaunis. Burgosin katedraalissa oli mahtavia, korkeita ja pyöreitä sisäkattoja, jotka oli myös koristeltu huolellisesti. Siellä oli enemmän ihmisiä vierailemassa verrattuna Palencian katedraaliin, ja siellä oli reitti merkitty tarkemmin. Siellä tuntui olevan pienempi päärakennus kuin Palenciassa, mutta siellä oli sen sijaan paljon muutakin. Siellä oli muutama huone, joissa oli vain maalauksia ja uskonnollisia esineitä, ja yhdessä kohdassa löysimme pienoismallin koko katedraalista. Reitin lopussa oli myös matkamuistokauppa!

Ensimmäiset päivät Palenciassa laulajien näkökulmasta:

Matkamme Palenciaan alkoi jännittävissä mutta odottavissa tunnelmissa. Matka oli pitkä mutta aika kului nopeasti hyvässä seurassa. Matka alkoi maanantaina 25.11 Tampereen rautatieasemalta kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää, josta oli suora lento Madridiin. Lento kesti noin 4 tuntia, jonka jälkeen odottelimme Madridin lentokentällä bussia, joka veisi meidät Palenciaan. Bussissa köröttelimme vielä 3 tuntia, mutta onneksemme bussi oli siisti ja moderni ja jokaisen selkänojassa oli oma pieni televisio, josta saimme katsottua elokuvia.

Hieman klo 1.30 jälkeen saavuimme Palenciaan. Tässä kohtaa matkaa oli taitettu jo reilu 12 tuntia. Suunnistimme pitkin autioita katuja kohti hotelliamme, raahaten painavia matkalaukkujamme. Hotellille päästyämme meitä odottikin melkoinen yllätys. Hotellimme vastaanotto oli mennyt kiinni jo monta tuntia aiemmin, emmekä saaneet ketään hotellista kiinni. Aloitimme soittelun Suomeen matkatoimistolle saamatta sieltäkään ketään kiinni. Tässä kohtaa alkoi hiipimään jo aika iso epätoivo tilanteeseen ja pelko, että joutuisimme viettämään yön kadulla. Onneksi Hilla tajusi tarjota laukustaan espanjalaisille tarkoitetut tuliaissuklaat, joiden avulla saatiin ehkä hieman nostatettua matkaseurueen tunnelmaa. Lopulta tajusimme soittaa Palencian Erasmus-koordinaattorille Luisille, joka vastasi puhelimeen ja ilmoitti palaavansa asiaan. Viiden minuutin kuluttua Luis kurvasi vauhdikkaasti espanjalaiseen tapaan autollansa meidän luokse ja alkoi selvittämään asiaa. Muutaman täyteen varatun hotellin jälkeen Luis onneksi löysi meille yöpaikan ja pääsimme uuteen hotelliin poliisisaattueen kera, sillä paikalliset olivat ilmoittaneet metelöivästä joukosta keskellä Palencian yötä. Kallistimme vihdoin päämme tyynyyn 15 tunnin matkan päätteeksi.

Kuvissa: 1. Hillan tarjoamat lohdutussuklaat, 2. Lotta etsimässä sisäistä lastaan, 3. Maisemat harjoitusluokasta, 4. Laulajakolmikko Palenciassa

Seuraavana päivänä pääsimme heti tositoimiin, kun meillä oli omat laulutunnit. Lauluopettajana Palencian konservatoriolla toimii Maria del Monte, joka otti meidät lämpimästi vastaan, vaikka oli itsekin jännittänyt ennakkoon tapaamistamme ja englanniksi opettamista. Maria sai meidänkin jännityksen kaikkoamaan ja tuntemaan itsemme rennoiksi. Me kaikki koimme, että laulutunnilla saimme uusia näkökulmia ja oivalluksia laulutekniikkaan. Maria käytti opettaessa paljon mielikuvia, jotka helpottavat ymmärtämään ja toteuttamaan teknisiä asioita. Hänen luokasssaan oli älytaulu, jota hän käytti muun muassa opetuksen apuna piirtäen erilaisia havainnekuvia laulajan fysiologiasta. Yksi mielenkiintoinen harjoitus oli Lotan kanssa. Lotalle annettiin kynä käteen ja hän alkoi piirtämään älytaululle samalla laulaen. Harjoituksen avulla pyrittiin saamaan Lotta rennommaksi ja olemaan ajattelematta liikaa muuta kuin itse musiikkia löytämällä oma sisäinen lapsi. Harjoituksen avulla oli huomattavissa selkeä ero aiempaan laulamisen rentoudessa. Tämä oli meille kaikille uusi opetusmetodi.

Omien laulutuntien lisäksi meillä on ehtinyt olemaan myös muutama luokkatunti yhdessä. Lukujärjestykseen oli merkitty italia ensemble -laulutunti ja luulimme sen tarkoittavan sitä, että laulamme yhdessä espanjalaisten laulunopiskelijoiden kanssa. Tunti olikin luokkatunti, jossa jokainen vuorollaan lauloi oman italiankielisen laulun ja Maria opetti laulun teknisiä asioita. Lisäksi tunnilla oli italianopettaja, joka auttoi italiankielen ääntämisessä. Se oli mielenkiintoinen osa tuntia, koska Tampereella ei ole erikseen kieltenopettajia säännöllisesti mukana opetuksessa. Täällä osana opiskelua on myös samanlainen tunti saksankielisten laulujen osalta. Olemme päässeet myös laulamaan yhdessä espanjalaisten laulajien kanssa. Haasteena vain oli, että kappaleet olivat espanjaksi, joten me suomalaiset olimme hieman vaikeuksissa ääntämisen kanssa, varsinkin, kun toinen kappaleista oli hyvin nopea. Nämä molemmat kappaleet olisi tarkoitus esittää päätöskonsertissa vaihtojaksomme lopussa.

Palencia on pieni mutta kaunis vanha kaupunki. Ihmiset eivät kauhesti puhu englantia, mikä hankaloittaa hieman kommunikointia, mutta he ovat silti hyvin vieraanvaraisia. Vierailumme on herättänyt kiinnostusta jopa paikallislehdessä, sillä meistä tullaan tekemään lehtiartikkeli kuvien kera lehteen. Tätä kirjoittaessamme liikkuvuusjaksoamme on vielä noin puolet jäljellä ja odotammekin innolla tulevia laulutunteja. Viikonloppuna konservatorio on suljettuna, joten meitä odottaa pari vapaapäivää. Tämän hetkinen suunnitelma olisi lähteä katsomaan millainen suurkaupunki Madrid on. 🙂

Terveisin Elisa, Hilla & Lotta